Kirjojen julkaisemisessa keväällä on hyvät puolensa. Kirjojen julkaisemisessa keväällä on myös huonot puolensa.
Olin kutsunut Sisimmäisen kirjanjulkkareihin paljon kavereita, myös ala- ja yläasteaikaisia kavereita, joita en ollut nähnyt yli 10 vuoteen. Lähes kaikki ilmoittivat pääsevänsä.
Samana ja edellisenä päivänä kuitenkin 2/3 ilmoittautuneista vieraista perui, suurin osa flunssan takia, osa muun sairauden, läheisen sairauden, pommiin nukkumisen tai muun syyn vuoksi.
Voisi kuvitella, että myös muita kuin kavereitani jätti julkkarit väliin flunssan takia. Harmittaa.
Kirjasto-osuus meni kyllä mukavasti ja jatkoille sattui kemioiltaan oikein sopiva porukka, joten istuimme iltaa puoleenyöhön asti. Kolme kertaa suuremmalle ihmismäärälle tarkoitetut tarjoilutkin hupenivat yllättävän paljon: neljä litraa tekemääni karpalo-appelsiini-jasmiinijääteetä loppui melkein hetkessä, koska se oli liian hyvää.
Ei siis täysin tappio. Tapasin myös yläasteaikaisen bestikseni ensimmäistä kertaa noin 12 vuoteen ja tuntui kuin välissä ei olisi vierähtänyt vuottakaan. Kirjastoon saapui yllätyksekseni myös tarhakaverini äiteineen, muinaisia perhetuttuja.
Vieraista kukaan tuskin on vielä ehtinyt romaania lukea, mutta Osuuskumman Kummalinnun munia -raapaleantologian sadan sanan tarinoita luettiin juhlapöydässä ja niitä kehui moni. Jopa mieheni, joka yleensä ei pidä mistään mitä kirjoitan, mutta scifinovellini Kehitysprosessi oli kuulemma hyvä.
Näillä näkymin minulta ilmestyy vielä tänä vuonna, paitsi useita raapaleita, myös jotain keskikokoista.
Kuvassa minä hymistelen, kun Myllylahden Taika lukee otetta Sisimmäisestä (luin itse ensimmäisen kohtauksen, hän luki vain pari muutaman lauseen pätkää). Sisimmäisen alkuunhan voi tutustua myös tässä blogissa. Kuvan värit olivat aivan päin honkia enkä jaksanut niitä säätää ihan kuntoon, sen verran buginen tämä IrfanViewin versio on.
P.S. Erityiskiitokset pikkusiskolleni ja hänen poikaystävälleen, jotka laittoivat juhliin valtavasti vegaanista lasagnea ja tortillarullia.
